Sateenkaarikuvia tältä kesältä ei löytynyt yhden yhtä. Tässä kuitenkin “kaari”, se on sekä värikäs että sateessa 
Category Archives: valokuvatorstai
“Mieli kuvittaa – mielen tekee mieli ottaa kokonainen kuva elämästä. Mieli koittaa tallentaa viimeiseen asti, mutta me olemme riisuneet muistomme välineen ympärille: kuvalla lähtemisestämme emme voi viestiä muuta kuin keveyden ääntä:”
Juhani Ahvenjärvi: Kahvin hyvyydestä (SanaSato 1997, s. 44)
En muista olenko osallistunut tällä kuvalla jo johonkin Valokuvatorstain aikaisempaan haasteeseen, mutta koska kuva sopii tämänviikkoiseen aiheeseen kuin pipo päähän, se on tässä:
Kyseessä oli pirpanoiden esittämä, yhdistetty konsertti ja sirkusesitys. Väliajat oli ja kaikkea, myös arvonta (arpaliput olivat tuolla pipossa). Ilmeestä näkee kuka voitti! Arpajaisvoittona oli uusintaesitys voittajan valitsemasta kappaleesta. Ja se oli viulusoolo – piposta vedetty sellainen vielä ekstra-kuvana alla:
Melkein jo parantuneita mutta silti näkyviä.
Tämä kallistuu ehkä enemmän sinne komedian puolelle, mutta yhden sortin draamaahan se on sekin! Tämä esiintyjäkaarti esitti oman versionsa “Punahilkasta” – isoäidiltä putosivat housut kesken esityksen, susi päätyi pyykkinarulle kuivumaan ja sitä rataa. Tää olisi pitänyt saada videolle 
Valokuvatorstaissa haastetaan tällä viikolla jatkamaan Elegian kuvasta.
… silloin, kun niillä vielä juostiin.
Olipas MONImutkaista yrittää keksiä sopivaa vastausta valokuvatorstain viikon haasteeseen… Siksipä päädyin tähän kuvaan:
Bonuksena vielä hevonen, jolla on niin monet kengät, että on pelkkää kenkää koko polle.
Haasteenamme on tällä kertaa katkelma Marjo Niemen romaanista Miten niin valo (Otava 2008 )
“Lähellä oleviin ihmisiin on joskus pitkä matka muiden kautta. Ihminen haluaa apua, että joku näkisi piilotetun, tiedostamattoman, syvimmän. Lähellä näkö häviää, korvat muurautuvat umpeen. Mutta ettei aina tarvitsisi rakkaimmalle vääntää kaapelista, puhua kielillä, jokaisella, maalata talon seinään, leipoa leipään, kutoa sukkaan, piilottaa pakettiin, kun jokin olisi joskus helppoa, vaivatonta, kun yhteys olisi luotu lumesta kaikkina vuodenaikoina, lehdet haravoitu, kun saisi yhteyden joka olisi aina auki. Eikä saa. Ja pitäisi. Ja siinä sitten ihmiset lähekkäin, valovuosien päässä ja jokaiseen sattuu.” (ss. 107-108 )
“… Silirimpsis, sileä tie
Reittiä niin vauhdikasta mutkien kautta vie…”
(Irwin Goodman: Silirimpsis)
